Jouluista
Ajastaikaa

Maksa-, peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikko

Merkintöjä 1800-luvulta

Loorat

Näistä aineksista: Maksaloora

* 2 dl ohra- tai riisiryynejä
* 5 dl vettä
* 1 l maitoa
* 1 - 2 sipulia
* 100 g voisulaa
* 5 rkl siirappia
* 2 dl kermaa
* 1 - 2 munaa
* 2 dl rusinoita (voidaan silputa)
* 400 g sianmaksaa (tai naudan maksaa)
* 2 tl suolaa, 1 tl meiramia ja 1 tl valkopippuria

1. Ohranryynit laitetaan kiehumaan kylmään veten, lisätään myöhemmin puolet maidosta ja keitetään puolikypsiksi.
2. Kuoritut silputut sipulit kuumennetaan paistinpannussa rypsiöljyssä (voissa).
3. Ohranryynit, jauhettu maksa, sipulit, rusinat ja kaikkki mausteet sekoitetaan huolellisesti. Seos kaadetaan (rypsiöljyllä) voidelluun vuokaan.
4. Loput maidosta, kerma ja kananmunat sekoitetaan huolellisesti keskenään ja kaadetaan seos tasaisesti laatikon päälle. Vuoka laitetaan uuniin n. kahdeksi tunniksi n. 175 asteeseen.
5. Tarjoillaan puolukahillon tai voisulan kanssa.

Maksaloora on tullut pitojen ruokalajiksi 1900-luvun alkaessa Lounais-Suomessa.

Imelletty perunaloora
Näistä aineksista:

* 1 kg perunoita
* 0,5 dl ruisjauhoja
* 1 dl vehnäjauhoja
* 4 dl maitoa
* 50 g voita (ennen vanhaan ihraa)
* 1 tl suolaa, 1/2 tl fenkolia ja 1/2 tl hienonnettua muskottia.
* pinnalle korppujauhoja ja voita

1. Perunat keitetään kuorineen vedessä.
2. Perunat kuoritaan ja survotaan muusiksi.
3. Muusiin sekoitetaan ruisjauhot. Astia peitetään tiiviisti kannella ja pidetään lämpimässä paikassa (ei kuumassa) n. yhden tunnin.
4. Seokseen lisätään 1 dl vettä ja vehnäjauhot.
5. Seoksen annetaan peitettynä imeltyä lämpimässä paikassa "yön yli" eli ainakin 6 - 8 tuntia.
6. Sitten imellettyyn seokseen sekoitetaan mausteet, voi ja maito.
7. Seos kaadetaan voideltuun vuokaan. Ripotellaan päälle korppujauhoja ja muutama voinokare ja kypsennetään miedossa lämmössä (alle 150 astetta) nelisen tuntia.

Imelletty perunalaatikko on mielestäni jouluruokien "kuningatar", jos kinkku on kuningas. Vanha vuokaRuokalajina imelletty perunalaatikko ei ole kuin n. 200 vuotta, sillä perunanviljely yleistyi maassamme hitaasti. Imeltäminen on sen sijaan vanha makeuttamiskeino.

Kuvassa on vanha vuoka, joka aatonaattona saa "kunniatehtävän" olla imelletyn perunalaatikon "kotipesä".

Lanttu- ja porkkanalaatikko

Nykyaika antaa mahdolisuuden "oikaista" lanttu- ja porkkanalaatikoiden valmistuksessa, Kaupan hyllyiltä löytyy valmiita soseita, joita voi käyttää hyvällä menestyksellä laatikoiden tekoon. Toki se ei poista sitä, että paras lanttulaatikko tulee edelleen itsekeitetyistä lantuista edellyttäen että ne ovat "tikuttomia".

Kuvan porkkanalaatikko on tehty valmiista soseesta. Tein lanttu- ja porkkanalaatikot pakkauksen ohjeiden mukaisesti. Lisään mieluusti ruokiin inkivääriä ja niin tein nytkin. Ripaus kanelia ja muskattia ei ole jouluna pahitteeksi. Samantien tein pienet laatikot makutestiä varten. Ja maistuivat ne todella.

Vuotuisjuhliin, joita pidettiin perheen piirissä, kuului tiettyjä perinteellisiä ruokia, joihin oli valmistauduttava etukäteen. Syyspuoli oli tässä suhteessa vaatimaton. Mikkelinpäivänä syötiin riivinpannukakkoa (Ahlainen) ja Pyhäinmiestenpäivänä tuoresoppaa (Hämeenkyrö).

Sitä juhlavampi oli joulu monine herkkuineen. »Joulu pyrkii pitojen rinnalle», totesi Warelius Tyrväältä 1853.

Antero Warelius (1821-1904) oli suomalaisen tietokirjallisuuden uranuurtaja. Antero Warelius kuului Suometar-sanomalehden perustajiin.

Sahdin pano aloitettiin niin varhain, että se tuli Tuomanpäiväksi valmiiksi. Viinaa oli hankittu jo aikaisemmin. Leivottiin kakkoa ja limppua, liotettiin kuivattua haukea tai turskaa, tehtiin Sallattia, paistettiin räätikäs-, ryyni- tai perunalaatikkoa, ryynimakkaraa (Karkku) ja pannukakkoja, keitettiin sianlihaa, lihasoppaa, madesoppaa (Ahlainen, Merikarvia), liekokalaa, ohraryyni-, riisi-, kaura- tai mannapuuroa, rusinasoppaa ja muitakin herkkuja.

Joulupöytään tuotiin sylttyjä, alatoopia, palvia ja suolahaukea (Parkano).
Siihen oli katettu myös suuri kylvöleipä, joka oli leivottu uutisesta ja toisinaan säilytettiin vielä kevätkylvön alkamistilaisuuteen.

Aattoehtooruokailun jälkeen pöytä sai seistä katettuna. "Koko yön palaa kynttilä, jonka valossa on hupainen nousta 'puoliyöruvalle', koska herätään", kertoo Warelius.

Joulua ja sahtia riitti Hiivanuuttiin asti, jolloin käytiin nauttimassa viimeisiä »hiivoja» tynnyreistä.

Sitten seurasivat härkiviikot ja läpileivät eli tasainen työkausi, kunnes päästiin Kynttilänpäivään.

Perinteiset jouluruoat ovat hyvin suomalaisia. Ne ovat nykyaikanakin joulun huokeimmasta päästä. Perinteisesti valmistaen ja kattaen pystyy valmistamaan aika edullisen jouluaterian.

Monesta asiasta voi tinkiä suomalaisessa joulupöydässä, muttei mielestäni laatikoista, ja itse laatikoiden tekeminen on kivaa askarrusta joulun alla. Ne tuovat joulun tullessaan.

Huomionarvoista on sekin, että perinteisten joulruokien makua ei saa pilata chilillä ja curryllä. Toki nykyjouluateriaan kuuluu "etelän hedelmiä" ja "väskynäsoppaa".

Riisipuurokin kuuluu asiaan, mutta sen voi korvata kotoisella ohrapuurolla

AMK